Aikoinaan oli melko tavallista, että kun kasvissyöntini tuli puheeksi, ihmiset ottivat omituisia paineita ja kokivat syyllisyyttä siitä. Helposti alkoi selittely ja puolustelu siitä, kuinka kanssakeskustelijani itsekin “syö tosi kasvispainotteisesti” eikä “erityisesti liharuokia rakasta” mitä nyt “joskus kunnon pihvi on kyllä paikallaan”. En tiedä, johtuuko siitä, että olen nyt vanhempi, joten lähipiirini on myöskin vanhempi, ja muutenkin ihmiset, joiden kanssa olen enemmän tekemisissä, eivät enää ole ihan parikymppisiä. Olisi helppoa rakentaa johtopäätös, että vanhemmiten ihmiset ovat varmempia omista valinnoistaan, eivätkä ehkä koe niin paljon tarvetta selitellä niitä. Tai sitten olen vähemmän tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja tilanteissa, joissa kasvissyöntini tulee puheeksi.
Yksi tapa suhtautua on siis tuo jonkinlainen alemmuudentunto ja selittely. Mutta sitten - etenkin verkkokeskusteluissa - korostuu se toinen ääripää: vihamielisyys ja virheiden etsiminen. Toki sellaisenkin käytöksen taustalla saattaa olla jonkinlainen syyllisyydenpisto.
- “Mikset voi syödä kalaa, sehän olisi tosi ekologista?”
- “Älytöntä korvata kotimainen liha soijalla, sademetsät ja geenimuunneltu ja plaaplaa!”
- “Kyllä kotimainen riista olisi paljon ekologisempi vaihtoehto kuin vinkuintiasta rahdatut pavut”
- “Täällä kotimaassa karjalla on hyvät olot, ja tuottajia pitää tukea, että maatalous on kannattavaa, eikä siirry jonnekin, missä eläimillä on paljon huonommat olot!”
Etenkin tuo viimeinen argumentti on mielenkiintoisen vinksahtanut ja tuttu usein myös turkistarhauskeskusteluista: kotimaista turkistarhausta pitää tukea, ettei tuotanto siirry Kiinaan ja muualle, missä turkiseläimillä ei ole “niin hyvät olot” kuin täällä Suomessa. Yhtäkkiä maailmanlaajuiset turkistarhauksen ongelmat ovatkin eettisistä syistä turkiksista kieltäytyvän syytä. Tai ne tanskalaiset tehotuotantopossut kymmenientuhansien sikojen sikaloissa: niiden kärsimys (no pun intended) on tietenkin suomalaisen vegaanin aiheuttamaa, koska vegaani ei valinnoillaan tue kotimaista lihantuotantoa.
Ja luuleeko kanssa-argumentoija, että geenimuunneltu soija on jotenkin täysin uusi asia puolet elämästään kasvisruokavaliota noudattaneelle? Tai että sademetsät hakattaisiin soijaviljelmien vuoksi siksi, että tofun menekki maailmalla on niin suurta? Tai että kaikki soija on joko geenimuunneltua ja/tai poishakattujen sademetsien tilalle viljeltyä, eikä kasvissyöjä voi lainkaan valita, millä tavalla tuotettua soijaa kuluttaa? Välillä hämmentää, että vielä nykyisinkin ihmiset ovat usein tietämättömiä siitä, että suuri osa maailmassa tuotetusta soijasta jalostetaan ja rahdataan rehuksi karjalle. Sekasyöjien mielikuvissa possut, lehmät ja siipikarja varmaankin syövät vihreillä niityillä ja pihamailla ruopsuttelemiaan eväitä.
Välillä tekisi mieli pyytää vihamieliseltä virheiden etsijältä jonkinlaista faktaa siitä, kuinka paljon tämän oma ruokavalio sisältää kalaa (mieluiten itsepyydettyjä “roskakaloja”) ja sitä kotimaista riistaa. Koska niiden menekkihän on niin valtava, että lähikauppojen broileri-, nauta- ja possuhyllyt ovat saaneet kerrassaan antaa tilaa hirven-, poron-, ja karhunlihalle sekä erilaisille metsälintujalosteille. Omissa mielikuvissa se kerran vuodessa syöty poronkäristys muuttuu mukavan valheelliseksi “mä niinku suosin tota riistaa” -elämäntavaksi.
Anyway, pointti varmaankin on se, että jos haluat yrittää parantaa maailmaa ja erehdyt siitä jollain tapaa mainitsemaan muille, niin varaudu sitten siihen, että muut tietävät paremmin, miten sinun tulisi sitä maailmaa parantaa ja ovat myös kärkkäitä neuvomaan asiassa. Muista myös, että jos yrität tehdä yhden asian oikein, olet velvollinen selittämään, mikset tee myös kahtasataa muuta asiaa. Viis siitä, vaikka keskustelija itse ei laittaisi tikkua ristiin minkään asian eteen. Hänhän vain hyvää hyvyttään sparraa sinusta vieläkin parempaa ihmistä, olisit kiitollinen neuvoista!
