Lihan himo

Kuva

Nykyisin ihmisellä (eli minulla) on liikaa aikaa, kun suhdetta ruokaan tulee punnituksi niin usein ja monelta kantilta. Yksi veganismiin liittyvä ruokakysymys nousee silloin tällöin esille; vegaaniset lihan korvikkeet. Hämmentävää kyllä, joidenkin mielestä tällaisten tuotteiden käyttäminen on tekopyhää ja jollain tavalla itsensä huijaamista. "Mikset syö oikeaa lihaa, jos sitä kerran tekee niin mieli?"

Suomalaisissa elintarvikekaupoissa alkaa olla ihan kiitettävä määrä erilaisia vegaanisia lihankorvikkeiksi ajateltavia valmisteita. Soijarouheet, -palat ja -suikaleet nyt ovat olleet jo pienen ikuisuuden marketeissa, mutta nyttemmin kauppojen kylmätiskeistä löytyy myös vegaanisia makkaroita, nakkeja, pihvejä, pizzoja, "kalapuikkoja", juustoja jne.

Itse en koskaan luopunut lihasta siksi, että se olisi pahaa. Lapsena söin raakaa tartar-jauhelihaa suoraan paketista, suolaa päälle vaan. Äitini opetti tämän minulle ja mussutimme haarukalla jaukkista suoraan kaupan paperikääreestä. Söin hyvällä halulla kaikkia liharuokia, joissa ei ollut liikaa läskiä tai jänteitä. Erityisesti poronkäristys oli hyvää (ei niin, että sitä olisi ollut jatkuvasti tarjolla), kanaviillokki yksi koulun lempiruokiani (mustaherukkahillon kanssa, tietysti) ja pidin myös kalasta (kai tonnikala ja kalapuikot lasketaan?).

Viimeinen liha-ateriani oli grillattua broileria. Olin 16 (vai 17?) -vuotias, ja lukio-opinnot rahoittaakseni jaoin mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä kahdesti viikossa. Se oli hikistä hommaa, pyöräilin ympäri lähiseutujen omakotitaloalueita ja nakkasin lehtiä laatikkoon. Kävin välillä kotona täyttämässä korit ja jatkoin taas. Halusin saada hommat hoidettua aina nopeasti, joten pyöräilin kovaa. Kotipihasta juoksin sisälle ja takaisin ulos. Nälkähän siinä tuli nuorelle kasvavalle naiselle. Harrastin tuolloin myös juoksua, pyöräilin päivittäin seitsemän kilometriä (edestakainen matka) juna-asemalle, ja hoidin erästä pientä lasta arki-iltaisin, joten energiankulutukseni on ollut aikamoinen. Olinkin tuolloin melkoinen riisikeppi, painoin nykypituudellani (162 cm, muistaakseni) vain 43 kiloa alimmillaan. Joten eräänä iltana kun hoidin taas mainosjakelua, isäni paistoi uunissa broilerinkoipia. Kävin kolmesti kotona täyttämässä mainoslastia ja jokaisella kerralla söin yhden ison broiskun. Rasva vain tirisi suupielistä mussuttaessani kuin luolamies.

Miksen sitten enää syö lihaa? En muista tarkalleen enää, miten tein päätökseni ja missä vaiheessa. Muistan vaan, että tuo oli viimeinen liha-ateriani ja ajattelin vain kokeilla kasvissyöntiä jonkin aikaa. Pitäisi ehkä kaivella vanhat päiväkirjat esiin, josko olisin jotain niihin kirjoittanut. Kokeilu jäi pysyväksi ja vähitellen tutustuin eläinoikeusajatteluun lukion hyppytunneilla, kun lueskelin jotakin pienjulkaisuja. Olin yläasteaikoinani viettänyt yhden kesäkuukauden maatilalla, jossa oli kolme porsasta. Syötin niitä joka päivä ja hieman kiinnyinkin niihin. Syvempää kiintymystä ehkäisi tieto, että ne tullaan laittamaan lihoiksi syksyllä. Sinä jouluna kinkku ei maistunut erityisen hyvältä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että eläimillä on oikeus elää ja että tapamme jakaa eläimet lemmikeihin ja tuotantoeläimiin on lähtökohtaisesti väärin. Riina Simonen kirjoittaa Tom Reganin filosofiasta:

Jokaisella yksilöllä on itseisarvo, eikä yksilöä pidä uhrata toisten yksilöiden halujen vuoksi. --- Regan luokittelee aikuiset moraalisiksi agenteiksi, jotka tekevät valintoja. Moraalisiin subjekteihin hän luokittelee esimerkiksi pienet lapset, vaikeasti kehitysvammaiset ja eläimet. Moraalisilta subjekteilta ei edellytetä samanlaista vastuuta valinnoistaan kuin moraalisilta agenteilta. Eläin ei ole väline, vaan oman elämänsä subjekti, jolle oma elämä ja hyvinvointi ovat päämääriä riippumatta toisten arvostuksista. Eläimen arvo ei siis voi määräytyä sen käyttöarvon mukaan. Moraalinen agentti ei myöskään voi paeta moraalista vastuutaan vetoamalla siihen, että luonnossakin eläimet syövät toisiaan. moraalisilta subjekteilta ei voida edellyttää samanlaista moraalista pohdintaa kuin moraalisilta agenteilta. Ihmisellä on mahdollisuus, ja siten myös velvollisuus, tehdä moraalinen valinta olla käyttämättä eläimiä hyväkseen.

Lihaa en jäänyt kaipaamaan. "I don't often use meat subsitutes, but when I do.." Korvaavista tuotteista ehkä eniten tulee käytettyä seitan-viipaleita leivän päällä, soijapaloja hernekeitossa ja soijarouhetta jaukkiksen korvikkeena. Tofua en oikein miellä korvikkeeksi, sitä kuluu kuitenkin päivittäin toistasataa grammaa. Postauksen yläreunassa olevan kuvan nakkeja ostelen sujuvasti, mutta jostain syystä ne päätyvät aina miehen syömäksi ja minä vain närpin hänen lautaseltaan maistiaisia. Tulisin kuitenkin vallan mainiosti toimeen ilman korvikkeitakin. Näillä vaan saa monipuolistettua syömisiään melko lailla helposti. En ole vegaanina sitä tyyppiä, että käyskentelisin niityllä poimimassa villivihanneksia ja tekisin smoothieita ruohoista, siemenistä ja pulvereista. En halua, että aterioinnin jälkeen on "ihanan kevyt olo", vaan kaipaan sellaista raskaamman puoleista ravintoa, että tietää todellakin syöneensä.

Maitotuotteista luopuminen oli paljon vaikeampaa, ja ne jätinkin vasta myöhemmin, vuosituhannen vaihteesssa. Mutta kun ne jäivät pois, ei kulunut pitkään, kun aloin pitää maitotuotteita jo hieman vastenmielisinä, etenkin maidon hajua. Palkitsen koiria juustolla, ja se haju on mielestäni hieman ellottava. Vieroittuminen tapahtui kuin itsestään. Lapsena ja nuorena join maitoa reilusti, toista litraa päivässä ja jopa janoon. Eipä ihme, jos maidosta luopuminen oli hankalaa. Mutta päätös oli kuitenkin vahva; en halunnut olla missään tekemisissä niin vinksahtaneen asian kanssa kuin maidontuotanto.

Kuva

Nyt olen hiljattain löytänyt Wilmersburgerin juustot. Nämä juustot on tehty perunatärkkelyksestä, vedestä ja kasviöljystä. Niissä ei siis ole lainkaan proteiinia, mikä tuntuu jotenkin hassulta. Ei siis yhtä ainutta grammaa. Hiilihydraattia on 20% ja rasvaa 23%. Näitä ei siis tule syötyä kovinkaan usein, jo hintansa ja saatavuutensakaan puolesta. Ihan hyvänmakuisia ovat kyllä, ei siinä mitään, mutta pärjään hyvin ilmankin. Leivän päällä syön mieluiten hummusta, kurkkua ja kylmäsavutofua.

Nykyisin, aktiivisesti urheilevana vegaanina kiinnitän enemmän huomiota ravintooni kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kävin vain silloin tällöin juoksemassa. Kun muistelen tuon ajan ruokia, niin olin varmaan aika lähellä suomalaista ravitsemussuositusta makrojen kanssa, eli valtaosa energiasta tuli hiilihydraateista. En koskaan ajatellut ruokia hiilarin, proteiinin tai rasvan lähteinä, kuten nykyisin (ehkä valitettavasti) teen. Ruoka oli lähinnä hyvää tai pahaa, rasvaista tai ei. Proteiininsaantiani aloin ensimmäisen kerran miettiä varmaan joskus 2003-2004, kun luin Katri Mannisen Kutri.netissä ollutta laihdutusblogia.

En tavoittele ultrakireää kroppaa tai maailman vahvimman vegaanin titteliä (Go Patrik Baboumian!). Olen kuitenkin kiinnostunut löytämään itselleni parhaan mahdollisen tavan ravita kehoani eettisesti ja riittävästi, jotta lihaskasvu on mahdollinen. Tämä löytöretki ei ehkä koskaan pääty, mutta onneksi aina välillä on tasantovaiheita, jolloin voi vain fiilistellä, että juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt on parasta.

Ihmeitä tekevä ruokavalio eli selityksiä joka lähtöön

Miksi Jukka Poika luopui kasvissyönnistä? Ilta-Sanomien mukaan hän oli jatkuvasti viluinen ja voimaton, laiha ja hintelä. En ole vielä kuullut yhdenkään kasvissyöjä-droppaajan sanovan rehellisesti, että teki vaan niin helvetisti mieli kalakeittoa, etten enää jaksanut tätä kasvissyöntiä. Sen sijaan tuon olen kuullut usein, että oli niin heikko olo. Mitä nämä ex-veget ovat oikein syöneet, pelkkää porkkanaa?

Kun katon tätä maailman monimuotoisuutta, mun on vaikea uskoa, että olisi yksi ainoa ruokavalio, joka olisi muita parempi.

Toteamus kaipaa hieman tarkennuksia. Yksi ainoa eli kasvisruokavalio on muita parempi, eläimille, jotka eivät tule syödyksi.

Mutta muutenhan kasvisruokavalio ei ole mikään valaistumisen aiheuttava juttu. Vege-droppaajien kanssa yhtä ärsyttäviä ovat kasvissyönnin ilot juuri löytäneet tyypit, jotka kuvittelevat sen todellakin olevan muita ruokavalioita parempi esimerkiksi terveydelle. "En ole ollut kertaakaan kipeänä, sen jälkeen kun lopetin lihansyönnin!" Tai painonhallintaan. "Siitä tulee niin ihanan kevyt olo!" Voi kuule, kyllä kasvissyöjäkin saa vedettyä itsensä sellaiseen ähkyturvotukseen, että siitä on keijukaisfiilikset kaukana. Eikä tee edes tiukkaa.

Kasvissyöjissä on samalla tavalla ylipainoisia löhömössyköitä kuin sekaruokavaliota noudattavissakin. Voi olla, että keskimäärin kasvissyöjien painoindeksi on hitusen matalampi; tutkimusten mukaan ainakin näin on, mutta yksilötasolla tästä porukasta löytyy kyllä etsimättäkin sekä läskejä että läpipaskoja.

Mutta on se kasvissyönti jännittävä ruokavalio, kun sillä on näin laajakirjoiset vaikutukset. Yhtäältä se voi tehdä ihmisen heikoksi ja voimattomaksi, toisaalta se parantaa suurinpiirtein MS-taudista lähtien kaikki sairaudet. En ymmärrä, miksi asioille pitää hakea selitykset niin kaukaa. Miksi ei voi vain rehellisesti myöntää, että teki mieli lihaa? Ei se tee Jukka Pojasta parempaa ihmistä, että hän lässyttää jostain maailman monimuotoisuudesta.

Toiset vegaanit, osa 3

Oh dear lord. Sosiaalisen median vegaanit kunnostautuivat taas kerran kilipäisyydessään. Joku kyseli vegaanisia hedelmäkarkkeja ja ratkaisuksi ehdotettiin irtokarkkilaatikosta Fazerin Missä X (vai Ässä Mix, vai molemmat), mutta jättää punaiset ottamatta, sillä niissä on karmiinia, E120 -lisäainetta.

Voi itkuparku, kun "ei sekään ole ongelmatonta". Oikea vegaani ei nimittäin edistä tällaisten tuotteiden menekkiä, sillä karkkilaatikot kuitenkin tilataan kokonaisuuksina, eikä kukaan katso, että "jaa, punaisiapa näyttää jäävän koko ajan, ei valmisteta niitä enää". Ja tulihan sieltä myös klassinen "kuka on kenenkin mielestä oikea vegaani" -kommentti, kun keskustelu eteni.

"Siis vegaaniuden idea (eläinoikeusperiaatteella) ei ole pitää kehoa puhtaana eläinperäisistä aineista vaan olla tukematta niiden tuotantoa. Itse lasken vegaaneiksi myös ne, jotka syövät lihaa kuitenkin roskiksesta dyykattuna, mutta eivät osta sitä."

Näyttää siltä, että veganismin harjoittaminen on lähellä uskontoa. Olet vegaani, jos haluat olla; samaan tapaan kuin olet uskovainen, jos haluat uskoa jumalaan. Mutta erilaisia tapoja harjoittaa tätä uskontoa veganismia on niin monta, että aina löytyy joku, jonka mielestä sinun tapasi on harhaoppinen.

Hassua, että ainakin jossain vaiheessa monet vegaanit ovat olleet huolissaan siitä, ettei heitä leimattaisi kaupunkilaishörhöiksi, jotka eivät syö lehmää, kun vasikat on niin söpöjä!!11! Nuo huolenaiheet tuntuvat aika vähäisiltä nyt.

Lakkaa yrittämästä

Tiistaina olen menossa erääseen palaveriin, jonka järjestäjiin en itse ole ollut yhteydessä, vaan ystäväni. En tiennyt edes, että siellä tulee olemaan mitään tarjoiluja, ennen kuin ystäväni kertoi ylpeänä minulle, että “minä sanoin sinne, että tulee myös yksi vegaani”. Oi ei.. et olisi sanonut! Mieluummin olen tällaisissa tilaisuuksissa syömättä mitään kuin että joudun kieltäytymään hyvää tarkoittaen tehdystä kasviskammotuksesta. “No, oliko hyvää? Se oli ihan sinua varten tehty!!”

Nyt on kuulemma luvassa kasvissosekeittoa. “Minä sanoin niille, että teette sen sitten soijakermaan!” MIKSI??? En itsekään käytä mitään soijakermoja. Onko niin, että sekasyöjän kasvissosekeitossa täytyy olla kermaa, niin vegaanille tietenkin laitetaan soijakermaa? Sitten on kuulemma luvassa pullaa. Jännityksellä odotan sitä ruskeaa sämpylän näköistä ja makuista pyörylää, jonka päällä ei ole sokeria, kun he eivät olleet varmoja, käyttääkö vegaani sokeria :D. (Perustuu löyhästi tositapahtumiin).

Miehen leipomia korvapuusteja. Näitä tuli eilenkin "pari"
kappaletta mussutettua juhannustunnelmissa

Lisää esimerkkejä:
- eräät häät vuonna 2003 ruuhka-Suomen ulkopuolella. Hääpari oli kertonut pitopalvelulle, että paikalla on neljä vegaania. Tämä oli pitopalvelulle tuntematon käsite, mutta olivat ymmärtäneet sen verran, että ei eläinperäisiä ainesosia. Tarjolla oli keitettyä perunaa ja pakastevihanneksia höyrytettynä. Jälkiruoaksi saimme säilykehedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia, jonka päällä oli sokeriliemessä uiskennellut cocktail-kirsikka. Ja hääpari jännityksellä seuraa taustalla ruokailuamme, että “NO, MILTÄ SE MAISTUU?”

Huokaus.

- 2005 laivan buffetissa työmatkalla olisin aivan hyvin voinut noutopöydästä hakea itselleni riittävästi syötävää (joskin suht proteiiniköyhää, kuten aina näissä tilanteissa), mutta silloinen pomoni oli ilmoittanut laivan keittiöön, että matkalla on yksi vegaani mukana, ja hänen pitäisi saada myös lämmintä ruokaa. Minulle tuotiin kolme aivan helvetin isoa täytettyä paprikaa. Siis kokonaista punaista paprikaa, joista sisus koverrettu pois ja tilalla jotain riisiä ja vihanneksia.  Ja tietenkin hyvää tarkoittavat tarjoilijat kipittivät vähän väliä kysymässä, että MAISTUUKO?

Tietenkään vegaani ei saa olla nirso. Itse en erityisesti innostu oliiveista, artisokasta, kirsikoista, vesimelonista, sienistä enkä kokonaisista sipuleista. Sitten kun näitä on ruokaan laitettu, joskus vielä useampaa eri sorttia, niin en tiedä miten päin olisin. Joskus tarjolla oli tosiaan salaattipeti, jonka päällä kokonainen marinoitu sipuli. Pala nousi kurkkuun, kun yritin ajatellakin sen syömistä.

En halua tehdä mitään numeroa syömisistäni ja harmittaa, että kaikki järjestäjät ottavat paineita puolestani. Joskus joku kysyy, mitä voisi tarjota ja yritän antaa mahdollisimman vähän vaivaa edellyttävän ehdotuksen, esimerkiksi vihersalaattia. Muut voisivat sitten lapata vaikka eri astiasta lautaselleen kanaa tai juustoa tai mitä lie salaatteihinsa haluavatkaan. Sitten kun menen paikalle, niin minua odottaa lautasella joku pystyynkuollut voikukka, jota ympäröi kahdeksan eri tavalla marinoitua valkosipulin kynttä ja selitys on: “no kun meidän mielestä oli niin ankeaa, että söisit pelkkää salaattia, niin aateltiin vähän tämmöstä hienompaa”.

Tänään on veljen häät. Onneksi on vain kahvitilaisuus, eikä mitään ole kyselty etukäteen. Phew.

Tofun korvike

Olin menossa miehen kanssa paikalliseen thai-ravintolaan syömään. Ollaan käyty saman ketjun toisessa toimipisteessä aiemmin, ja oli niin hyvä kokemus, että päätettiin kokeilla tätä paikkaa nyt. Annokset ovat siis valittavissa joko naudanlihalla, kanalla, kalalla tai tofulla.

Tehtiin tilaus ja mies osti myös alkuruoaksi kevätkääryleitä. Ne tulivat nopeasti ja hän söi ne pois. Itse odotin lähes kuola valuen omaa pääruokaani, jossa piti olla cashew-pähkinöitä, vihreitä papuja, paprikaa ja ties mitä muuta. Tarjoilija toi lautaset ja lämpöalustat, ja lähti hakemaan annoksia. Tai näin ainakin luultiin. Sitten hän tuli takaisin ja kertoi olevansa todella pahoillaan, mutta tofu on loppunut. "Haluaisitteko vaikka kasviksia sen sijaan?"

No ei haluttu. Hmm.. annoksen pääproteiinilähde, haluatko vaihtaa sen kasviksiin ja maksaa saman verran?

Eipä ehkä tule mentyä toista kertaa kokeilemaan.

Olenhan siellä minäkin (puijari)

Tässä listauksessa nimittäin: the 12 types of vegans

Heti ykkösenä, meitsi. Cheating vegan. Epävegaanisia mielitekoja pystyn kyllä vastustamaan, mutta varsinkin työreissuissa - ja varsinkin Virossa, kasvissyönnin kehitysmaassa - on ollut tilanteita, etten jaksa alkaa säätämään, joten syön sitten sitä ruokaa, mitä kasvissyöjälle on tarjolla. Yleensä niissä on jotain maitotuotteita käytetty. Onneksi näitä tilanteita ei ole kuin pari vuodessa, joten vähällä olen päässyt.

Olen katsonut parhaimmaksi vaihtoehdoksi syödä sitä mitä on, kuin kärvistellä nälkäisenä. Joskus olen ottanut omat protskupatukat mukaan, mutta toisinaan on jotain edustustilaisuuksia tms., jossa nyt en ihan hirveästi halua tehdä numeroa itsestäni ja syömisistäni.

Välillä olen kuullut tai lukenut juttua, että joku on luopunut kokonaan vegaani- tai kasvisruokavaliosta, kun juurikin työmatkoilla ruoan saaminen on ollut niin hankalaa. Muistaakseni mm. Apulannan Sipe valitteli tätä joskus. En tiedä, miksi pitäisi luovuttaa kokonaan? Miksi ei voi vaan luovia tilanteen mukaan? En minä periaatteitani myy sillä, että joustan tiukan paikan tullen.

Ja, no. Olen kyllä toisinaan ihan kirjaimellisesti cheatannut ja napannut jonkun suklaapalan työpaikan palaveritarjoiluista.

I'm an excellent vegetarian, but an average vegan.

Toiset vegaanit, osa 2

Viaton kysymys, mutta silti niin täynnä merkityksiä. Ärsyttäviä, enimmäkseen.