Vegan flow

Kolme päivää festareita takana ja vuorokausirytmikin siirtyi joillakin tunneilla, kun nukkumaan pääsi vasta 1-2 aikaan yöllä. Tämä oli seitsemäs Flow-festivaalini putkeen ja vaikka kävijämäärät ovat kaksinkertaiset verrattuna vuoteen 2007, niin jonkinlaisen tunnelmallisuuden festivaali on silti onnistunut säilyttämään.

Muista suomalaisista festareista Flow eroaa monella tapaa edukseen. Känniördääjät eivät häiritse, sillä niitä ei Flowssa juuri ole. Nyt tänä viikonloppuna en törmännyt yhteenkään umpihumalaiseen. Pienessä hiprakassa olijoitakaan ei juuri vastaan tullut. Toki alueella anniskellaan ja ihmiset juovat, mutta ilmeisesti hyvin maltillisesti. Juomien hinnat olivat kyllä aika kalliit (olut 9 euroa), joten ehkä niillä ei sitten tule hankittuakaan mitään kaatokännejä.

Flow on hyvin siisti festivaali. Siellä kerätään energiajätteet ja biojätteet, ja juomissakin on pantti. Kun palauttaa tyhjän tölkin baaritiskeille tai erilliseen panttipisteeseen, saa pantin takaisin. Viime vuonna pantti oli kaksi euroa, mikä aiheutti sen, että ihmiset keräsivät tyhjiä tölkkejä euronkuvat silmissä kiiluen, ja panttipisteet ruuhkautuivat. Itsekin taisin palauttaa muutaman, vaikka yhtään juomaa en ostanut. Tänä vuonna pantti oli palautettu euroon, mikä on sopiva summa siihen, että alue pysyy siistinä, ja panttien palautus sujuu rauhallisesti.

Alue on enimmäkseen asvalttia, soraa ja nurmikkoa, joten vaikka sataisi, alue ei muutu mutavelliksi. Vain yhden kerran on satanut, joskus useampi vuosi sitten. Sekin kesti vain hetken ja oltiin juuri silloin ravintolakatoksessa syömässä ikimuistoisen hyvää tomaattikeittoa ja maalaisleipää. Elokuun illat ovat viileitä ja hämäriä, ja Flowssa on aina todella kaunis valaistus (jota minä en osaa kuviin tallentaa, mutta Flow:n Flickr-sivuilla on aivan älyttömän upeita otoksia). Vanha voimala-alue on muutenkin ympäristönä aivan mahtava.

Musiikkitarjonta on tietysti se suurin syy mennä joka vuosi Flowhun. Ostetaan liput jo aina edellisenä vuotena, vaikka ei tiedetä edes, mitä siellä tulee olemaan. Yhtenäkään vuonna en ole pettynyt. Ikimuistoisimmat keikat olen nähnyt Ane Brunilta, Feistiltä, Junipilta, Jazzanovalta ja Kings of Conveniencelta. Hyviä settejä ovat soittaneet myös Ulver, Lily Allen, Jennie Wilson, Cat Power, Nick Cave ja Cody Chesnutt. Tottakai tämän vuoden kovin hiphop-keikka pitää myös mainita, eli Public Enemyn tahdissa kyllä heiluttiin.

Kraftwerk

Public Enemy

Serenity Ensemble

Junip

Nick Cave

Ehkä yksi parhaimpia asioita Flowssa on kuitenkin ruoka! Kun festivaalin kävijät ovat enimmäkseen nuoria kaupunkilaisia, on kasvissyöjät otettu hyvin huomioon ja lähes kaikista ruokapisteistä (joita oli toistakymmentä) sai vegaanista purtavaa. Oli suolaista ja makeaa, smoothieta ja kiinteää, terveellistä ja roskaruokaa. Testailin useammankin annoksen, joko yksin tai yhdessä miehen kanssa.

Vegehodari Tasty Dogsilta

Thaibasilika-tofusandwich New York Ninjasta

Tofu curry Tokyo Girlista

Luomu-mustapapupata, juuresranskalaiset (ilman majoneesia) Etenkin porkkanaranskalaiset olivat TO DIE FOR! Pipsa Hurmerinnalta nämä

Death by Chocolate -niminen vegaaninen cupcake Brooklyn Cafesta

Mies söi tämän lisäksi vielä falafelit Fafasilta ja itse ostin Pipsalta luomusuklaa-smoothien, joka oli tehty mantelimaitoon. Niistä ei tullut näpättyä kuvaa. Noin parikymppiä päivässä meni sapuskoihin (per nenä!), joten siinä tuli kyllä törsättyä ihan vain puhtaasta syömisen ilosta. Mitään en kadu ja ensi vuonna uudelleen!

Äärimmäisyyden äärellä

Olen silloin tällöin nähnyt veganismin niputettavan yhteen kielteisellä tavalla ääri-ilmiönä. "Vegaanit ja muut ruokaniuhoilijat" ,  "vegaanit ja muut äärimmäisen tiukkaa ruokavaliota noudattavat" tai vegaanit yms. hihhulit/puritaanit/kikkailijat/nirsoilijat". 

Itse en -tietenkään- koe, että ruokavalioni olisi äärimmäisen tiukka. Minulle vegaaniruokavalio on avannut aikamoisen makujen maailman ja suhtautumiseni ruokaan on muuttunut paljon avarakatseisemmaksi kuin sekasyöntiaikoinani. Tuoteselosteita on mielenkiintoista lukea ja välillä myös äimistellä, että mitä hiton merkitystä on vaikka maitoproteiinilla, kun se on tuoteselosteessa suurinpiirtein viimeisenä ainesosana. Että olisiko sen niin kuin voinut vaikka jättää kokonaan poiskin ja lopputulos olisi ollut ihan se ja sama. Välillä sitä ehtii jo innostua, kun lukee tuoteselostetta, kunnes tulee sinne viimeiselle riville, jossa lukee sitten munajauhe. Tai voiöljy. Tai laktoosi. Hmph, pitäkää tuotteenne, jos ette keksineet muutakaan paikkaa, mihin dumpata toiselta linjalta ylimääräiseksi jääneet laktoosinne.

Äärimmäisen tiukan tästä ruokavaliosta tekee todennäköisesti vain se, että suuri osa sekasyöjistä ei vain ole avartanut omaa kokemusmaailmaansa tarpeeksi. Pysytellään vain sen turvallisen kanasalaatin parissa ja ravintolassa tilaus ei vahingossakaan osu kasvisruokien puolelle, vaikka siellä joku tofuannos olisikin. Jatkuvasti töissä joku kysyy minulta, että "miltä toi tofu maistuu?". Jotkut ovat halunneet maistaa ja ovat jo tökkäisemässä omaa juustoista / lihakastikkeista haarukkaa lautaselleni, kun annan luvan maistaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku saa maistaa tofua, mutta kun sama tilanne toistui yhden kollegan kanssa parin viikon sisällä kahdesti peräkkäin, tuli sellainen olo, että etköhän nyt jo muista, ja osta omat tofusi. Tai kun useampi tyyppi lyhyen ajan sisään äimistelee ruokiani.

"Mitä TOI on?" "Hummusta." "Ai, mille se maistuu??" Niin että kukahan tässä on se rajoittunut? Näitä tuotteita on saanut tavallisista kaupoista jo toistakymmentä vuotta. Jos et ole koskaan edes maistanut hummusta tai tofua, elät suuressa suomalaisessa kaupungissa tai ihan pääkaupunkiseudulla ja olet maksimissaan keski-ikäinen, niin kyllä se kuule sinä olet, joka on nirso ja rajoittunut. En hetkeäkään usko, etteikö olisi ollut tilanteita, jossa näitä on ollut tarjolla / valittavissa, mutta lautaselle on päätynyt jotain muuta, tuttua ja turvallista.

Vaikka ruokapyramidini on erilainen,
se ei vielä tee minusta nirsoa.