maanantai 3. maaliskuuta 2014

Salainen päiväkirja eläintiloilta


En ole kirjaa lukenut, mutta joku on jo ehtinyt ja arvostellutkin sen. Eveliinan juttuja olen seurannut muuten ja kyllä hän kirjoittaa osaa, joten jo sen pohjalta voisin suositella tuota kirjaa luettavaksi. Kirja kertoo tämäntyyppisistä kokemuksista.

Mutta here we go.. kun "kansa" pääsee ääneen:

Olen jotenkin kyllästynyt näihin eläintensuojelija-vegaanien paljastusvideoihin sun muihin koska ne lähtökohtaisesti eivät ole objektiivisia vaan sillä nimenomaan pyritään ajamaan omaa agendaa ja ideologiaa.
Joo, koska vain eläintensuojelija-vegaaneilla on agenda ja kenelläkään muulla ei yleensä ole. No, harmi, etteivät eläimet itse pysty tätä agendaa ajamaan, vaan jonkun täytyy tehdä se heidän puolesta. Se joku ei yleensä ole Järvi-Suomen Portti tai MTK.

Kuitenkin tuntuu siltä, että toisenlaisiakin kokemuksia alkaa näkyä keskusteluissa entistä useammin ja rohkeammin:
Lehmien käsittelyssä käytetään hyvin paljon kättä pidempää, ja osa toivoisi sähköpiiskat laillisiksi, ettei tarvitsisi niin paljoa mätkiä. Lehmä tosiaan kun ei halua mennä sinne teurasautoon, ja tilallinen sitten miettii, että mitä lihatarkastus sanoo, kun on liha mustelmilla jukuripäisen kantturan takia. Sehän on ikävä tosiasia, että ihminen on aika voimaton itsepäisen lehmän edessä, ja jos se pitää saada liikkumaan jonnekin, ei siinä anelut auta. Mutta sitten tullaankin sen kysymyksen eteen, että kannattaako tukea lihantuotantoa ja juoda maitoa?
Olen seurannut eläinoikeuksiin liittyvää keskustelua verkossa jo yli kymmenen vuotta ja ylläolevan kaltaisia lausuntoja ei 2000-luvun alussa näkynyt. Poikkeuksellisen tuosta tekee siis se, että äänessä ei ole hippi, kettutyttö tai vegaani. Näiden lisäksi 13-vuotiaat eläinrakkaat tytöt olivat ainoat, jotka  tuolloin puhuivat eläinten puolesta. Sen lisäksi oli kahdenlaisia ihmisiä, vaikenevia ja vastaväittäjiä. Nykyisin yhä useampi sekasyöjä tai vain osittain kasvisruokavaliota noudattavakin rohkenee jo tuoda epäilyksiään ja epäkohtia julkisesti esiin.

Minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka käyttävät maitotuotteita, vaikka olisivat muuten kasvissyöjiä tai vähentäneet roimasti lihankulutustaan. Tiedän, että monen elämä vaikeutuisi paljon, jos maitotuotteista pitäisi luopua. Varsinkin siitä Ben&Jerrysistä.. Mutta mietin myös, olisiko se muutaman viikon/kuukauden/vuoden vaivannäkö uudenlaisen elämäntavan omaksumiseksi kuitenkin vaakakupissa köykäisempi kuin tuo lehmille koko ajan ympäri maailman tapahtuva julmuus, johon on itse osallisena. Ja voisiko jokaisen maitotuotteen ostamisen tarvetta harkita kaupassa kahteen kertaan?

Onneksi on tällaistakin.