En ole kirjaa lukenut, mutta joku on jo ehtinyt ja arvostellutkin sen. Eveliinan juttuja olen seurannut muuten ja kyllä hän kirjoittaa osaa, joten jo sen pohjalta voisin suositella tuota kirjaa luettavaksi. Kirja kertoo tämäntyyppisistä kokemuksista.
Mutta here we go.. kun "kansa" pääsee ääneen:
Olen jotenkin kyllästynyt näihin eläintensuojelija-vegaanien paljastusvideoihin sun muihin koska ne lähtökohtaisesti eivät ole objektiivisia vaan sillä nimenomaan pyritään ajamaan omaa agendaa ja ideologiaa.Joo, koska vain eläintensuojelija-vegaaneilla on agenda ja kenelläkään muulla ei yleensä ole. No, harmi, etteivät eläimet itse pysty tätä agendaa ajamaan, vaan jonkun täytyy tehdä se heidän puolesta. Se joku ei yleensä ole Järvi-Suomen Portti tai MTK.
Kuitenkin tuntuu siltä, että toisenlaisiakin kokemuksia alkaa näkyä keskusteluissa entistä useammin ja rohkeammin:
Lehmien käsittelyssä käytetään hyvin paljon kättä pidempää, ja osa toivoisi sähköpiiskat laillisiksi, ettei tarvitsisi niin paljoa mätkiä. Lehmä tosiaan kun ei halua mennä sinne teurasautoon, ja tilallinen sitten miettii, että mitä lihatarkastus sanoo, kun on liha mustelmilla jukuripäisen kantturan takia. Sehän on ikävä tosiasia, että ihminen on aika voimaton itsepäisen lehmän edessä, ja jos se pitää saada liikkumaan jonnekin, ei siinä anelut auta. Mutta sitten tullaankin sen kysymyksen eteen, että kannattaako tukea lihantuotantoa ja juoda maitoa?Olen seurannut eläinoikeuksiin liittyvää keskustelua verkossa jo yli kymmenen vuotta ja ylläolevan kaltaisia lausuntoja ei 2000-luvun alussa näkynyt. Poikkeuksellisen tuosta tekee siis se, että äänessä ei ole hippi, kettutyttö tai vegaani. Näiden lisäksi 13-vuotiaat eläinrakkaat tytöt olivat ainoat, jotka tuolloin puhuivat eläinten puolesta. Sen lisäksi oli kahdenlaisia ihmisiä, vaikenevia ja vastaväittäjiä. Nykyisin yhä useampi sekasyöjä tai vain osittain kasvisruokavaliota noudattavakin rohkenee jo tuoda epäilyksiään ja epäkohtia julkisesti esiin.
Minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka käyttävät maitotuotteita, vaikka olisivat muuten kasvissyöjiä tai vähentäneet roimasti lihankulutustaan. Tiedän, että monen elämä vaikeutuisi paljon, jos maitotuotteista pitäisi luopua.
Onneksi on tällaistakin.
Luin tuon Eveliinan kirjan. Kirjahan on Suomen oloissakin ja miksipä ei muuallakin - urauurtava teos, senkö takia se tuntuu saavan huomattavasti vähemmän mediatilaa kuin Syötäväksi kasvatetut, joka oli ns. tuottajaystävällisempi.
VastaaPoistaOdotankin, että koska Eveliinista tulee naistenlehtiin juttua, kuten Elinasta. Mutta mikä lienee syy, kun tuntuu, että tälle ei anneta tilaa eikä näkyvyyttä samalla tavalla. Samoin ei ole näkynyt haastettaluita sikaloiden ja turkistarhojen järkyttävyyksien kuvaajista ainakaan viikkolehdissä, kuten Seura, Apu, Anna jne. Näille on varmasti ihan loogisetkin syyt, että miksi nämä asiat yritetään vaieta kuoliaaksi.
Osuvinta lienee onkin, että tuottajajärjestöt eivät ole todellakaan pitäneet Eveliinan kirjasta ja ovat sitä julkisesti mollaneeet. Jos kirja ei olisi osunut suoraan hermoon, niin eihän se olisi ketään ärsyttänyt. Kirjahan on erittäin hyvin tehty ja laadittu. Todella asiallinen ja maltillinen. Mielestäni erittäin objektiivinen. Se, että Eveliina kuvaa omia tunteitaankin, ei vähennä lainkaa kirjan kuvauksien objektiivisuutta. Kyllähän kenttätutkijalla saa tunteita tulla ja tuleekin, eihän ihmisyyttään eli tunteitaan voi poissulkea. Eivätkä tunteet poissulje sitä, että eikö asioita silti pysty kuvaamaan siten, että niiden kautta välittyy asiasisältö. Tämä pätee myös akateemiseen tutkimukseen, ja eikös tämä kirja kerro kenttätutkimuksesta ja sen tuloksista täysin pätevästi.
Itse harvemmin jaksan enää lukea nettipalstojen lihaanikommentoijia - monestaakaan syystä ;)
Nostan hattua niille, jotka jaksavat sitkeästi ja älykkästi perustella ja "keskustella" lihaanien kanssa tehotuotannon oikeutuksesta & eläinten "hyvinvoinnista" mutta monesti tuntuu, että jos ne kommentit tai todella fiksut kirjoitukset & ajan säästäisi viranomaisille ja poliitikoille ym. jotka voivat vaikuttaa asiohihin, niin kantaisiko se enemmän hedelmää.
Leo Stranius taisi heittää haasteen Madventuresien Rikulle ja Tunnalle, ja juuri tuonkaltaiset haasteet ovat onnistuessaan kaikista toimivimpia. Heittäisipä joku heille tai joillekin muille, joilla on vaikutusvaltaa - haasteen katsoa EARTHLINGS. Dokkarin jälkeen varmasti harva voisi katsoa eläinten syömistä tms. samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Osalla toimii tosin lukeminen, ja oli kiva lukea uudesta Me Naiset lehdet Olavi Uusivirrasta, joka oli lukenut Nyleniä, ja sen vuoksi vähentänyt lihankäyttöä roimasti. Kirjahaasteena Nylenin ohella olisivat myös oivallisia Syötäväksi kasvatetut tai Lihan syömisestä ja onhan noita toki muitakin.
Osa ei suostu lukemaan, keskustelemaan tai katsomaan. Omaa maailmankuvaa ei haluta järkyttää tai ravistella millään tavalla. Mun lähipiirissä on muun muassa tällaisia henkilöitä. Mutta on myös näitä, jotka ovat vähentäneet kulutusta ja kokkaavat ja leipovat ihan vegaanistikin. Mutta myös niitä, joiden "hyvinvointia" eläinperäisten vähentäminen tuntuu uhkaavan kummallisen monella tapaa, ja joiden maailma lepää VALION ja HK:n sumentamana varmasti iäksi. Heistäkään moni ei ole edes tutustunut kunnolla materiaaliin, mitä on tarjolla, eivätkä halua luopua ennakkoluuloistaan. Lihansyönti on monelle niin voimakas tunnne- ja uskomuskysymys, että sitä ei olla valmiita millään tavalla kyseenalaistamaan tai edes tarkastelemaan sen oikeutustusta. Ihmisenmieli on hyvin kummallinen.