Toiset vegaanit, osa 3

Oh dear lord. Sosiaalisen median vegaanit kunnostautuivat taas kerran kilipäisyydessään. Joku kyseli vegaanisia hedelmäkarkkeja ja ratkaisuksi ehdotettiin irtokarkkilaatikosta Fazerin Missä X (vai Ässä Mix, vai molemmat), mutta jättää punaiset ottamatta, sillä niissä on karmiinia, E120 -lisäainetta.

Voi itkuparku, kun "ei sekään ole ongelmatonta". Oikea vegaani ei nimittäin edistä tällaisten tuotteiden menekkiä, sillä karkkilaatikot kuitenkin tilataan kokonaisuuksina, eikä kukaan katso, että "jaa, punaisiapa näyttää jäävän koko ajan, ei valmisteta niitä enää". Ja tulihan sieltä myös klassinen "kuka on kenenkin mielestä oikea vegaani" -kommentti, kun keskustelu eteni.

"Siis vegaaniuden idea (eläinoikeusperiaatteella) ei ole pitää kehoa puhtaana eläinperäisistä aineista vaan olla tukematta niiden tuotantoa. Itse lasken vegaaneiksi myös ne, jotka syövät lihaa kuitenkin roskiksesta dyykattuna, mutta eivät osta sitä."

Näyttää siltä, että veganismin harjoittaminen on lähellä uskontoa. Olet vegaani, jos haluat olla; samaan tapaan kuin olet uskovainen, jos haluat uskoa jumalaan. Mutta erilaisia tapoja harjoittaa tätä uskontoa veganismia on niin monta, että aina löytyy joku, jonka mielestä sinun tapasi on harhaoppinen.

Hassua, että ainakin jossain vaiheessa monet vegaanit ovat olleet huolissaan siitä, ettei heitä leimattaisi kaupunkilaishörhöiksi, jotka eivät syö lehmää, kun vasikat on niin söpöjä!!11! Nuo huolenaiheet tuntuvat aika vähäisiltä nyt.

Lakkaa yrittämästä

Tiistaina olen menossa erääseen palaveriin, jonka järjestäjiin en itse ole ollut yhteydessä, vaan ystäväni. En tiennyt edes, että siellä tulee olemaan mitään tarjoiluja, ennen kuin ystäväni kertoi ylpeänä minulle, että “minä sanoin sinne, että tulee myös yksi vegaani”. Oi ei.. et olisi sanonut! Mieluummin olen tällaisissa tilaisuuksissa syömättä mitään kuin että joudun kieltäytymään hyvää tarkoittaen tehdystä kasviskammotuksesta. “No, oliko hyvää? Se oli ihan sinua varten tehty!!”

Nyt on kuulemma luvassa kasvissosekeittoa. “Minä sanoin niille, että teette sen sitten soijakermaan!” MIKSI??? En itsekään käytä mitään soijakermoja. Onko niin, että sekasyöjän kasvissosekeitossa täytyy olla kermaa, niin vegaanille tietenkin laitetaan soijakermaa? Sitten on kuulemma luvassa pullaa. Jännityksellä odotan sitä ruskeaa sämpylän näköistä ja makuista pyörylää, jonka päällä ei ole sokeria, kun he eivät olleet varmoja, käyttääkö vegaani sokeria :D. (Perustuu löyhästi tositapahtumiin).

Miehen leipomia korvapuusteja. Näitä tuli eilenkin "pari"
kappaletta mussutettua juhannustunnelmissa

Lisää esimerkkejä:
- eräät häät vuonna 2003 ruuhka-Suomen ulkopuolella. Hääpari oli kertonut pitopalvelulle, että paikalla on neljä vegaania. Tämä oli pitopalvelulle tuntematon käsite, mutta olivat ymmärtäneet sen verran, että ei eläinperäisiä ainesosia. Tarjolla oli keitettyä perunaa ja pakastevihanneksia höyrytettynä. Jälkiruoaksi saimme säilykehedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia, jonka päällä oli sokeriliemessä uiskennellut cocktail-kirsikka. Ja hääpari jännityksellä seuraa taustalla ruokailuamme, että “NO, MILTÄ SE MAISTUU?”

Huokaus.

- 2005 laivan buffetissa työmatkalla olisin aivan hyvin voinut noutopöydästä hakea itselleni riittävästi syötävää (joskin suht proteiiniköyhää, kuten aina näissä tilanteissa), mutta silloinen pomoni oli ilmoittanut laivan keittiöön, että matkalla on yksi vegaani mukana, ja hänen pitäisi saada myös lämmintä ruokaa. Minulle tuotiin kolme aivan helvetin isoa täytettyä paprikaa. Siis kokonaista punaista paprikaa, joista sisus koverrettu pois ja tilalla jotain riisiä ja vihanneksia.  Ja tietenkin hyvää tarkoittavat tarjoilijat kipittivät vähän väliä kysymässä, että MAISTUUKO?

Tietenkään vegaani ei saa olla nirso. Itse en erityisesti innostu oliiveista, artisokasta, kirsikoista, vesimelonista, sienistä enkä kokonaisista sipuleista. Sitten kun näitä on ruokaan laitettu, joskus vielä useampaa eri sorttia, niin en tiedä miten päin olisin. Joskus tarjolla oli tosiaan salaattipeti, jonka päällä kokonainen marinoitu sipuli. Pala nousi kurkkuun, kun yritin ajatellakin sen syömistä.

En halua tehdä mitään numeroa syömisistäni ja harmittaa, että kaikki järjestäjät ottavat paineita puolestani. Joskus joku kysyy, mitä voisi tarjota ja yritän antaa mahdollisimman vähän vaivaa edellyttävän ehdotuksen, esimerkiksi vihersalaattia. Muut voisivat sitten lapata vaikka eri astiasta lautaselleen kanaa tai juustoa tai mitä lie salaatteihinsa haluavatkaan. Sitten kun menen paikalle, niin minua odottaa lautasella joku pystyynkuollut voikukka, jota ympäröi kahdeksan eri tavalla marinoitua valkosipulin kynttä ja selitys on: “no kun meidän mielestä oli niin ankeaa, että söisit pelkkää salaattia, niin aateltiin vähän tämmöstä hienompaa”.

Tänään on veljen häät. Onneksi on vain kahvitilaisuus, eikä mitään ole kyselty etukäteen. Phew.

Tofun korvike

Olin menossa miehen kanssa paikalliseen thai-ravintolaan syömään. Ollaan käyty saman ketjun toisessa toimipisteessä aiemmin, ja oli niin hyvä kokemus, että päätettiin kokeilla tätä paikkaa nyt. Annokset ovat siis valittavissa joko naudanlihalla, kanalla, kalalla tai tofulla.

Tehtiin tilaus ja mies osti myös alkuruoaksi kevätkääryleitä. Ne tulivat nopeasti ja hän söi ne pois. Itse odotin lähes kuola valuen omaa pääruokaani, jossa piti olla cashew-pähkinöitä, vihreitä papuja, paprikaa ja ties mitä muuta. Tarjoilija toi lautaset ja lämpöalustat, ja lähti hakemaan annoksia. Tai näin ainakin luultiin. Sitten hän tuli takaisin ja kertoi olevansa todella pahoillaan, mutta tofu on loppunut. "Haluaisitteko vaikka kasviksia sen sijaan?"

No ei haluttu. Hmm.. annoksen pääproteiinilähde, haluatko vaihtaa sen kasviksiin ja maksaa saman verran?

Eipä ehkä tule mentyä toista kertaa kokeilemaan.

Olenhan siellä minäkin (puijari)

Tässä listauksessa nimittäin: the 12 types of vegans

Heti ykkösenä, meitsi. Cheating vegan. Epävegaanisia mielitekoja pystyn kyllä vastustamaan, mutta varsinkin työreissuissa - ja varsinkin Virossa, kasvissyönnin kehitysmaassa - on ollut tilanteita, etten jaksa alkaa säätämään, joten syön sitten sitä ruokaa, mitä kasvissyöjälle on tarjolla. Yleensä niissä on jotain maitotuotteita käytetty. Onneksi näitä tilanteita ei ole kuin pari vuodessa, joten vähällä olen päässyt.

Olen katsonut parhaimmaksi vaihtoehdoksi syödä sitä mitä on, kuin kärvistellä nälkäisenä. Joskus olen ottanut omat protskupatukat mukaan, mutta toisinaan on jotain edustustilaisuuksia tms., jossa nyt en ihan hirveästi halua tehdä numeroa itsestäni ja syömisistäni.

Välillä olen kuullut tai lukenut juttua, että joku on luopunut kokonaan vegaani- tai kasvisruokavaliosta, kun juurikin työmatkoilla ruoan saaminen on ollut niin hankalaa. Muistaakseni mm. Apulannan Sipe valitteli tätä joskus. En tiedä, miksi pitäisi luovuttaa kokonaan? Miksi ei voi vaan luovia tilanteen mukaan? En minä periaatteitani myy sillä, että joustan tiukan paikan tullen.

Ja, no. Olen kyllä toisinaan ihan kirjaimellisesti cheatannut ja napannut jonkun suklaapalan työpaikan palaveritarjoiluista.

I'm an excellent vegetarian, but an average vegan.

Toiset vegaanit, osa 2

Viaton kysymys, mutta silti niin täynnä merkityksiä. Ärsyttäviä, enimmäkseen.