Maailman vegaanipääkaupunki, Berliini

Kotiuduin eilen muutaman päivän mittaiselta reissulta Berliiniin. Kävin siellä edellisen ja ensimmäisen kerran keväällä 2012. Tuolloin kärsin kivuliaasta välilevynpullistumasta ja jokainen kävelty askel oli kuin pieniä tikareita olisi juossut jalkaa pitkin. Mutta silti kävely jostain syystä teki hyvää, keväinen Berliini oli kauneimmillaan ja matkasta jäi niin hyvä mieli, että mielessä poltteli päästä sinne uudelleen.

Viime kerralla hotellimme sijainti oli niin hyvä, että etsimme majoitusta samalta alueelta uudelleen. Majoituimme Swissôteliin aivan Zoologische Gartenin lähelle, ja lisäksi metrolinjan U1 asema Kurfürstendamm oli ihan hotellin vieressä. Sillä pääsi suoraan Warchauer Strasselle, josta kipitti parissa minuutissa sillan yli Veganziin, pelkästään vegaanisia elintarvikkeita myyvään kauppaan, jonka yhteydessä oli myös Goodies-kahvila. Tuolla syötiin muutamaan otteeseen kakkuja, bageleita, smoothieita ja muuta hyvää. Kyllä aamiaisellakin voi kakkua syödä, eikö vain?

Kakuista osa oli raakakakkuja ja osa ihan paistettuja, perinteisiä kakkuja.

Happy Cow listaa Berliiniin yli kaksisataa ravintolaa ja kahvilaa, joista saa vegaanista ruokaa tai jotka ovat "vegan-friendly". Näiden vegeystävällisten ravintoloiden menuissa oli siis valmiiksi vegaanisia vaihtoehtoja ja henkilökunta tuntee käsitteen. Noiden Happy Cow:ssa listattujen lisäksi kaupungissa kulkiessa kyllä lähes joka toinen pieni katukeittiö tai grilli myy vähintään falafeleja tai muuta kasvissyöjälle sopivaa purtavaa. Ja kun hintatasokin on huokea, niin runsaudenpula oli ainoa ongelma. Etukäteen oltiin tsekattu pari paikkaa, jossa halutaan ainakin käydä, ja loput jätettiin sitten paikan päällä tarkistettavaksi. Ja käveltyä tuli paljon! FitBit-aktiivisuusmittari laski päivittäisen askelmäärän 30 000 paikkeille, vaikka metrolla ja junallakin pörrättiin. Pitihän ne kaikki syödyt kakut muuntaa käyttökelpoiseksi energiaksi :).

Näissä paikoissa kävimme syömässä:

Yellow Sunshine - lähin metroasema on U1-reitin Görlitzer Bahnhof. Tämä on vegaaninen "mäkkäri", ja itse söin burgerin seitanpihvillä ja join jonkun bio-colan (joka hyvää mielikuvitusta käyttäen muistutti kolajuomia).  Muu seurue tilasi burgerien oheen myös ranskanperunoita, jotka ilmeisesti paistetaan ainakin osittain kuoren kanssa. Parilla eurolla tuli sellainen vadillinen ranskalaisia, että itsekin niitä sitten napsin ja mukavan rapsakoita olivat.

Grilliruokaa

Aamiainen Bistro Bardotissa, joka olikin itse asiassa Almodovar-hotellin ravintola. Kyseinen hotelli on "veggie-friendly" ja ratsastaa bio-/luomuystävällisellä maineella, se näkyi myös jollain tavalla aamiaisella. Vegaaniset vaihtoehdot oli merkitty erikseen ja aamiaispöytä oli aika pitkälti luomutuotteista koostettu. Buffet-aamiaisen hinta oli 14 euroa/hlö ja kyllä sillä sai ihan tarpeeksi vastinetta rahoille. Selkeästi se kyllä hävisi Cafe Morgenrotille, jossa söimme edellisellä reissullamme, mutta se ei ole auki arkiaamuisin.

Aamiaista Bistro Bardotissa: vegaanista "munakokkelia", "makkaraa", tofua, sämpylää jne.

Lounaaksi söin palan kakkua Veganzin Goodiesissa. Oli niin hurjan iso ja makea pala, että pari viimeistä haarukallista tökki vähän. Ehkä olisi ollut viisaampaa syödä alle jotain kunnon ruokaa.  Hyvää se oli, mutta ei niin hyvää kuin muut kakut tällä reissulla.

Pähkinämoussekakkua. Syö jälkiruoaksi, älä lounaaksi..

Illallisella suuntasimme Vego Foodworldiin ja haaveena oli syödä Hawaii-pizzaa. Mutta kun tein tilausta, niin "we went just out of pineapple". No ananas on juuri se juttu, joten harmitti paljon, mutta päätin ennakkoluulottomana kokeilla kasvispizzaa, jossa oli mm. kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Ei olisi kannattanut. Ei se pahaa ollut, mutta ei mikään elämyskään. Mies oli tyytyväisempi "salami"-pizzaansa.

Muuten Vego on kyllä tosi sympaattinen paikka. Ei todellakaan prameile sisustuksella, mutta sellainen hieman punk-henkinen rento pizza-burger -paikka.

Kasvispizza Vego Foodworld-ravintolassa

Seuraavina aamuina söimme sitten Goodiesissa bagelit, smoothiet ja kakkua. Molemmat saimme vatsamme täyteen yhteensä parilla kympillä. Ei ehkä terveellisin mahdollisin aamiainen, mutta sen kakkuvitriinin edessä ainoa mielessä oleva kysymys oli vain se, että kuinka monta palaa jaksan? Ehkä jos tuolla viettäisi pidemmän aikaa (kuukaudesta eteenpäin), ei olisi tarvetta syödä kakkua joka päivä :D.

Kakut oli siis jaettavaksi, en syönyt yksin kaikkia :D

Täytetty bagel (tofua, hummusta, jotain bbg-kastiketta, kasviksia) ja tomaattitäytteiset tikut

Viimeisen aamiaisen jälkipuolella nautittua

Banaanisoijajäätelöä

Toisena iltana kävelimme ympäri Friedrischainia ja löysimme edellisellä matkalla bongaamamme jäätelökahvilan Il Glacialen. Silloin olimme olleet niin myöhään yöllä liikkeellä, että kahvila oli suljettu, mutta nyt se oli auki ja mies sai kaipaamaansa banaanisoijajäätelöä. Tuolla vierailtiin sitten vielä toistamiseenkin, kun se oli niin hyvää. Ja aivan lähellä, saman kadun päässä on LPG Bio-Markt, "Euroopan suurin Bio-Market", jossa taas vierähti tovi tutkiessa valikoimaa. Jos olisi ollut mahdollista, niin oltaisiin varmaan roudattu parikymmentäkiloa erilaisia pakasteita ja kylmäsäilytystä vaativia elintarvikkeita tuolta Suomeen :D. Nyt sen sijaan vaan ihan yhtä realistisena haaveiltiin, että ostetaan pieni kämppä Berliinistä ja vietetään siellä kaikki vapaa-aika.. Ostin sieltä jäätelön seuraksi palan omenapiirakkaa, ja sekin oli tietysti aivan älyttömän hyvää.

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä kävimme ravintola Viaskossa. Ajatuksena oli syödä ihan kolmen ruokalajin illallinen, mutta alku- ja pääruoat olivat niin tuhteja, ettei siihen mitään jälkiruokaa enää löytynyt. Jos tuonne vielä eksyy, niin melkein kannattaa syödä alkuruoka TAI pääruoka. Alkuruoaksi tilaamamme keitto oli niin runsas, että siihen vähän leipää ja jälkiruoka, niin ateria on just sopiva. Nyt tilattiin kolme alkupalaa, jotka kaikki jaoimme: jalapeno-"juusto"tikut, porkkanakeitto ja sitten tämä:

Antipastiteller

Ihan järkyttävän suuri maa-artisokka keskellä lautasta odotti teurastajaansa. Sen ympärillä oli tofua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja hieman salaattia. Muutaman palan tuosta artisokasta sain nyhdettyä irti, lankomies auttoi hieman ja lopulta lautanen näytti vain siltä, että artisokka oli räjähtänyt siihen.

Pääruoaksi tilasin Flammkuchenin, joka oli käytännössä melkein sama asia kuin pizza. Mutta esillepano oli kiva. Aivan mielettömän suolainen tuo oli, enkä pystynyt sitä kokonaan syömään. Ja seuraavana aamuna näin peilistä hemmetin isot silmäpussit. Minulla ei siis sellaisia normaalisti ole, vaikka olisin tosi väsynytkin. Mutta nyt ilmeisesti tuo suolamäärä oli hieman liikaa. Onneksi ne siitä katosivatkin aamupäivän aikana..

Flammkuchen. Suosittelen tätä annosta noin kuudelle henkilölle.

Mies söi jonkinlaisen panini-annoksen ja seurueen muut jäsenet risottoa, pasta bolognesea ja gyros-lautasen. Saatiin tuo pasta bolognese pyydettäessä lasten annoksena, ja siinäkin oli kyllä ihan hyvin syötävää vaikka ala-asteikäiselle; nyt sitä yritti parhaansa mukaan tyhjentää kaksivuotias.

Risotto

Panini

Gyros-lautanen: oliiveja, hummusta, salaattia, leipää, soijalihaa ja "tsatsikia"

Viasko on oikein viihtyisä paikka ja siellä voi viettää iltaa ihan muuten vaan, vaikka lautapelien merkeissä. Ketään ei näyttänyt haittaavan, vaikka seurueen lapsi mekasti tavallista äänekkäämmin, ja tarjoilu pelasi mutkattomasti ja ystävällisesti. Viiden henkilön sapuskat alkuruokineen ja juomineen maksoivat hieman päälle 70 euroa, joten ei tuokaan kyllä kallista ollut. Pääruoat olivat siinä kympin luokkaa ja annokset tosiaan isoja.

****

Sen lisäksi, että kaupungista saa vegaani kupunsa täyteen, se on vain niin mukavan rento ja viihtyisä paikka. Olen aika varma, että saksalaisilla on yhtä paljon älyttömiä sääntöjä ja kieltoja kuin suomalaisillakin, mutta maalaisjärjen käyttö vain tuntuu olevan paljon kehittyneempää, eivätkä sivulliset toimi pilkkua viilaavina korttelipoliiseina toisilleen. Edelliskerralla jo fiilistelin sitä, kuinka luonteva osa kaupunkikuvaa koirat olivat. Siellä ne jolkottelevat vapaana omistajiensa kanssa, ja nytkin näin pariinkin otteeseen, kuinka ohitustilanne sujui, jos toinen koira ei halunnut tutustua. Jo kauempaa se osoitti selkeitä "kestä etäällä" -signaaleja lähtemällä kaartamaan kulkureitiltä sivuun. Ja kun sen elekieltä ei häirinnyt omistajan nykivä hihna, niin toinen koira ymmärsi pysyä kauempana, ja vain hienokseltaan haisteli ilmaa takanapäin ohituksen jälkeen.

Näin paljon niin erilaisia koiria, niin sekarotuisia rakkeja, että niiden sukupuussa oli varmaan kaikkien rotujen kirjo edustettuna. Eräässä kaupassa oli vanha vireä vahtikoira, joka yhtäkkiä ryntäsi kadulle haukkumaan. Kauppias puisteli päätään ja päivitteli, ettei koira tottele häntä. Hetken kuluttua koira tulikin takaisin sisälle mielettömän ison luun kanssa :D. Eikä kukaan tehnyt tästä mitään numeroa. Voin kuvitella, mikä haloo Suomessa olisi noussut.. Vähintään nyt joku olisi soittanut iltapäivälehteen, ja olisimme saaneet lukea otsikon "kauhun hetkiä Kontulassa."

Yhtään hyvää kuvaa en kyllä saanut koirista napattua, vaikka tarjolla olisi ollut montakin paikkaa. Jotenkin jäin vain aina ihastelemaan ja hihkumaan, ja keräsin rohkeutta mennä kysymään, saako koiraa silittää. RAPSUTI RAPSUTI!

No joo, kotimaassa on moni asia kuitenkin hyvin, enkä pidä Saksaa minään epäkohdista vapaana paratiisina, mutta etenkin tuo koiriin suhtautuminen on sellainen asia, jonka toivoisin rantautuvan tänne Suomeenkin. Berliinissä tulen kyllä vierailemaan vielä monta kertaa, ja haluan oppia tuntemaan kaupungin hyvin. Ja kuten edelliselläkin kerralla, myös nyt hämmästytin itseni sillä, kuinka nopeasti saksan kielitaitoni aktivoituu siellä, kielen ympäröimänä. Viimeisenä päivänä jo sujuvasti uskalsin tilata ja puhua saksaa, kun ensimmäiset päivät mentiin englannilla. Sitä voi sitten aina sotkea sinne väliin, enkä muutenkaan jaksa välittää, onko joku nyt ein, einen tai einem. Oli kiva istua metrossa ja lukea mainoksia tai uutisia (tv-näytöiltä) ja yhtäkkiä tajuta, että hei, ymmärsin koko jutun. Olen saksaa lukenut yläasteella, lukiossa sekä yliopistossa (ja ala-asteella olin saksan kielen kerhossa), joten onhan se mukavaa, että niiltä oppitunneilta on jotain päähän jäänytkin. Kotiin palattuani näin osittain saksankielisiä uniakin.

Ruokamatkustelu on oikein mukavaa, mutta kotiin ja rutiineihin palaaminen aivan yhtä herkullista. Nyt ei tee kyllä vähään aikaan mieli syödä yhtään kakkua. Vaikka yksittäisiltä övereiltä vältyin, niin ehkä tuo reissu kokonaisuutena tyydytti makeannälän hieman pidemmäksi aikaa :).

Hyvät välineet tekevät ruoan laittamisesta hauskempaa?

Veganismi ja huuhaa erotettava toisistaan

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen hyvin pragmaattinen luonne. Olen rationaalinen ja käytännöllinen, ja suhtaudun äärimmäisen skeptisesti kaikenlaiseen hörhöilyyn ja perusteettomaan mutuiluun. Vaadin lähteitä ja tutkimustietoa käytännön kokemusten sijaan ja/tai tueksi. Kaikenlaiset enkelipallot ja kristallisoidut vedet toimivat minulle oivallisena parodioinnin lähteenä. Saahan sitä  itsellään tehdä vaikka mitä kokeiluja, mutta jos niihin liittyy kaupallistaminen/rahastus tai misinformaation levittäminen, piikkipanssarini nousee välittömästi.

Veganismiin liitetään tosi paljon kaikkea älytöntä; tähän syyllistyvät sekä vegaanit itse että muut. Varsinkin jenkeissä veganismiin liitetään jostain syystä tosi usein terveellisyys? Halutaan kokeilla vegaaniruokavaliota, sillä se on niin terveellistä? No ei ole, automaattisesti. Ilmeisesti kuvitelma on yksinkertaisuudessaan se, että eläinperäinen = epäterveellistä, ja kun kaiken eläinperäisen jättää pois, niin tadaa: terveellistä. Halutessaan ja hieman paneutuessaan vegaaniruokavaliosta saa koostettua hyvinkin terveellisen, mutta ei se mitenkään oletuksena sitä ole. Ja parhaimmillaankin siinä on puutteita, tunnetuin lienee B12-vitamiini (jonka puutteesta voivat muuten kärsiä ihan sekasyöjätkin). Vegaani voi vallan mainiosti syödä mitä sattuu ja yli tarpeen; pullamössöleipää, sipsejä, karkkeja, jäätelöä, valkoista riisiä, rasvaisia kastikkeita jne. Obeesi vegaani ei ole mikään oksymoroni.

Raakaruoka. Joo, iso lautasellinen sinimailasia, herneenversoja ja vehnänoraita. Ihanan kevyttä ja terveellistä. Mutta älä nyt saatana väitä, että tuon syötyäsi olit aivan ähkyssä, eikä mieli tehnyt enää melkein koko päivänä mitään muuta. Etkä ole ollut kipeänä kertaakaan sen jälkeen, kun aloit syödä puhdasta kypsentämätöntä ruokaa! (Paitsi ne kerrat, joita ei lasketa, kun ei muisteta.)

Homeopatia, yin- ja yang-energiat.. odotas, vaihdan siivilän new age-suodattimeeni. Miten niin sellaista ei ole olemassa? Tämä on ihan oikea esine, siihen pitää vain uskoa sydämellä! Kyyninen luonteesi taitaa vain estää auraasi avautumasta ja näkemästä NA-puhdistimen erilaiset toiminnot!

Gluteeni, sokeri, viljat, soija. Vegaanit eivät ole immuuneja muotihössötyksille. 2000-luvun puolivälissä vegaanitkin yrittivät karpata. Nyt gluteeni on myrkkyä, soija on myrkkyä, sokeri on myrkkyä, viljat ovat myrkkyä.. Tutkimustuloksista haetaan ja siteerataan vain niitä, jotka tukevat omia käsityksiä, ja vastaväittäjään suhtaudutaan ylenkatseellisesti toki jokainen saa pumpata itseensä mitä myrkkyjä haluaa, mutta minä pysyn erossa näistä.

Rokotukset. Niin.. joissakin rokotteissa on albumiinia. Tai liivatetta. Rokotteissa ei ole hallituksen asentamia mikrosiruja tai persoonaamme kajoavia ainesosia. Rokotteilla ei haluta aiheuttaa lisää sairauksia ja sitä kautta lääkeyhtiöille lisää tuloja. Rokotevastaisuus ja eläinperäisten ainesosien vastustaminen ovat kaksi eri asiaa ja tulisi pitää erillään. Toki olisi aivan mielettömän hienoa, jos rokotteita - tai mitä tahansa lääkkeitäkin - voitaisiin kehittää ilman eläinten hyväksikäyttöä.

Proteiinimyytti. Vegaani saa aivan riittävästi ja suositusten mukaisesti proteiinia, kun syö kunnollista ruokaa. Aktiivikuntoilija voi helpottaa elämäänsä proteiinijauheilla, mutta normaali hyötyliikkuja pärjää ilmankin.

Hormoniruokavalio, veriryhmäruokavalio, ayuerveda, tempperamentteihin perustuva ruokavalio. Olisi kyllä kieltämättä kätevää, kun voisin jostain taulukosta vaan katsoa, mitä ruokia voin syödä ja sen perusteella voisin hyvin. Olenko nyt sitten sangviini-koleerinen, vai pita-kapha, entäpäs miten tämä veriryhmä ja mikä olenkaan hormonityypiltäni? Liian yksinkertaisia vai liian monimutkaisia ratkaisuja tarjolla? Näissä yleensä tökkii se, että kaikki saadaan kuulostamaan tutkimuksiin perustuvalta, mutta lähteet eivät kuitenkaan kestä tieteellistä arviointia. Esimerkiksi hormonidieetistä Varpu Tavi kiteyttää hyvin: "jotta hormoneista ylipäätään on mahdollista kirjoittaa kansantajuisesti, asioita on rankasti yksinkertaistettava." Ja lukijoille yksinkertaistettu, valmiiksi pureskeltu mössö menee toki täydestä kuin väärä raha. Näissä on usein paljon järkeenkäypää asiaa, joka tekeekin ehkä vaikeaksi erottaa sieltä sen hörhökellot hälyttävän osion.

Tietysti en itsekään voi tietää varmasti, mikä on totta ja mikä ei. Ehkä tulee uutta tutkimustietoa, joka kumoaa nykyisen. Mutta koska elän nykyhetkessä, arvioin minulle syötetyn tiedon luotettavuutta tämänhetkisen kriittisen seulan avulla. Usein lähteitä ei ole ilmoitettu ollenkaan. Jos on, niin rivien välistä tai täysin häikäilemättä paljastuu kaupallisuus ja markkinointi, tyyliin "vain tietyn firman lisäravinteet ratkaisevat ongelmasi" ja muihin ei kannata luottaa. Joskus johdatellaan ovelasti suuren gurun nettisivuille, ja siellähän sitä rahaa saakin menemään. Toisinaan lähde on magneettimedia tai muu uskottavuusongelmista kärsivä taho. Joskus lähteet viittaavat ikivanhoihin tutkimuksiin, jotka on ehditty jo kumota.

Opiskeluaikoina lähdekritiikkiä käsittelevät luennot saivat minut lähinnä ottamaan pienet päikkärit. Jälkikäteen olen silti ollut hyvilläni saamastani opastuksesta kriittiseen ajatteluun. Se on ollut tarpeen muiden vegaanien kanssa keskustellessa ;).

Salainen päiväkirja eläintiloilta

En ole kirjaa lukenut, mutta joku on jo ehtinyt ja arvostellutkin sen. Eveliinan juttuja olen seurannut muuten ja kyllä hän kirjoittaa osaa, joten jo sen pohjalta voisin suositella tuota kirjaa luettavaksi. Kirja kertoo tämäntyyppisistä kokemuksista.

Mutta here we go.. kun "kansa" pääsee ääneen:

Olen jotenkin kyllästynyt näihin eläintensuojelija-vegaanien paljastusvideoihin sun muihin koska ne lähtökohtaisesti eivät ole objektiivisia vaan sillä nimenomaan pyritään ajamaan omaa agendaa ja ideologiaa.

Joo, koska vain eläintensuojelija-vegaaneilla on agenda ja kenelläkään muulla ei yleensä ole. No, harmi, etteivät eläimet itse pysty tätä agendaa ajamaan, vaan jonkun täytyy tehdä se heidän puolesta. Se joku ei yleensä ole Järvi-Suomen Portti tai MTK.

Kuitenkin tuntuu siltä, että toisenlaisiakin kokemuksia alkaa näkyä keskusteluissa entistä useammin ja rohkeammin:

Lehmien käsittelyssä käytetään hyvin paljon kättä pidempää, ja osa toivoisi sähköpiiskat laillisiksi, ettei tarvitsisi niin paljoa mätkiä. Lehmä tosiaan kun ei halua mennä sinne teurasautoon, ja tilallinen sitten miettii, että mitä lihatarkastus sanoo, kun on liha mustelmilla jukuripäisen kantturan takia. Sehän on ikävä tosiasia, että ihminen on aika voimaton itsepäisen lehmän edessä, ja jos se pitää saada liikkumaan jonnekin, ei siinä anelut auta. Mutta sitten tullaankin sen kysymyksen eteen, että kannattaako tukea lihantuotantoa ja juoda maitoa?

Olen seurannut eläinoikeuksiin liittyvää keskustelua verkossa jo yli kymmenen vuotta ja ylläolevan kaltaisia lausuntoja ei 2000-luvun alussa näkynyt. Poikkeuksellisen tuosta tekee siis se, että äänessä ei ole hippi, kettutyttö tai vegaani. Näiden lisäksi 13-vuotiaat eläinrakkaat tytöt olivat ainoat, jotka  tuolloin puhuivat eläinten puolesta. Sen lisäksi oli kahdenlaisia ihmisiä, vaikenevia ja vastaväittäjiä. Nykyisin yhä useampi sekasyöjä tai vain osittain kasvisruokavaliota noudattavakin rohkenee jo tuoda epäilyksiään ja epäkohtia julkisesti esiin.

Minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka käyttävät maitotuotteita, vaikka olisivat muuten kasvissyöjiä tai vähentäneet roimasti lihankulutustaan. Tiedän, että monen elämä vaikeutuisi paljon, jos maitotuotteista pitäisi luopua. Varsinkin siitä Ben&Jerrysistä.. Mutta mietin myös, olisiko se muutaman viikon/kuukauden/vuoden vaivannäkö uudenlaisen elämäntavan omaksumiseksi kuitenkin vaakakupissa köykäisempi kuin tuo lehmille koko ajan ympäri maailman tapahtuva julmuus, johon on itse osallisena. Ja voisiko jokaisen maitotuotteen ostamisen tarvetta harkita kaupassa kahteen kertaan?

Onneksi on tällaistakin.

Kilari(vegaani)bingo

myrkky	gluteeni	e-koodi
lisäaineet	geenimanipulaatio	palmuöljy
(lääkeyhtiöiden) salaliitto	kovetettu kasvirasva	sokeri
makeutusaine	natriumglutamaatti	teollinen mössö

Kilarivegaaneilla on hämmästyttävän paljon yhteistä true-Antti-Heikkilä -uskovaisten kanssa. Onneksi bingoon ei tullut tämän enempää täytettä, mutta kyllä näidenkin vilahtaminen keskustelussa saa jo herkästi vaihtamaan foorumia.

Kasvissyöjän personal trainerit

Voi olla, ettei minulla ole tästä aiheesta mitään uutta, fiksua tai perusteellista sanottavaa, mutta ajattelin pyöritellä aihetta kuitenkin.

Aikoinaan oli melko tavallista, että kun kasvissyöntini tuli puheeksi, ihmiset ottivat omituisia paineita ja kokivat syyllisyyttä siitä. Helposti alkoi selittely ja puolustelu siitä, kuinka kanssakeskustelijani itsekin “syö tosi kasvispainotteisesti” eikä “erityisesti liharuokia rakasta” mitä nyt “joskus kunnon pihvi on kyllä paikallaan”. En tiedä, johtuuko siitä, että olen nyt vanhempi, joten lähipiirini on myöskin vanhempi, ja muutenkin ihmiset, joiden kanssa olen enemmän tekemisissä, eivät enää ole ihan parikymppisiä. Olisi helppoa rakentaa johtopäätös, että vanhemmiten ihmiset ovat varmempia omista valinnoistaan, eivätkä ehkä koe niin paljon tarvetta selitellä niitä. Tai sitten olen vähemmän tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja tilanteissa, joissa kasvissyöntini tulee puheeksi.

Yksi tapa suhtautua on siis tuo jonkinlainen alemmuudentunto ja selittely. Mutta sitten - etenkin verkkokeskusteluissa - korostuu se toinen ääripää: vihamielisyys ja virheiden etsiminen. Toki sellaisenkin käytöksen taustalla saattaa olla jonkinlainen syyllisyydenpisto.

- “Mikset voi syödä kalaa, sehän olisi tosi ekologista?”

- “Älytöntä korvata kotimainen liha soijalla, sademetsät ja geenimuunneltu ja plaaplaa!”

- “Kyllä kotimainen riista olisi paljon ekologisempi vaihtoehto kuin vinkuintiasta rahdatut pavut”

- “Täällä kotimaassa karjalla on hyvät olot, ja tuottajia pitää tukea, että maatalous on kannattavaa, eikä siirry jonnekin, missä eläimillä on paljon huonommat olot!”

Etenkin tuo viimeinen argumentti on mielenkiintoisen vinksahtanut ja tuttu usein myös turkistarhauskeskusteluista: kotimaista turkistarhausta pitää tukea, ettei tuotanto siirry Kiinaan ja muualle, missä turkiseläimillä ei ole “niin hyvät olot” kuin täällä Suomessa. Yhtäkkiä maailmanlaajuiset turkistarhauksen ongelmat ovatkin eettisistä syistä turkiksista kieltäytyvän syytä. Tai ne tanskalaiset tehotuotantopossut kymmenientuhansien sikojen sikaloissa: niiden kärsimys (no pun intended) on tietenkin suomalaisen vegaanin aiheuttamaa, koska vegaani ei valinnoillaan tue kotimaista lihantuotantoa.

Ja luuleeko kanssa-argumentoija, että geenimuunneltu soija on jotenkin täysin uusi asia puolet elämästään kasvisruokavaliota noudattaneelle? Tai että sademetsät hakattaisiin soijaviljelmien vuoksi siksi, että tofun menekki maailmalla on niin suurta? Tai että kaikki soija on joko geenimuunneltua ja/tai poishakattujen sademetsien tilalle viljeltyä, eikä kasvissyöjä voi lainkaan valita, millä tavalla tuotettua soijaa kuluttaa? Välillä hämmentää, että vielä nykyisinkin ihmiset ovat usein tietämättömiä siitä, että suuri osa maailmassa tuotetusta soijasta jalostetaan ja rahdataan rehuksi karjalle. Sekasyöjien mielikuvissa possut, lehmät ja siipikarja varmaankin syövät vihreillä niityillä ja pihamailla ruopsuttelemiaan eväitä.

Välillä tekisi mieli pyytää vihamieliseltä virheiden etsijältä jonkinlaista faktaa siitä, kuinka paljon tämän oma ruokavalio sisältää kalaa (mieluiten itsepyydettyjä “roskakaloja”) ja sitä kotimaista riistaa. Koska niiden menekkihän on niin valtava, että lähikauppojen broileri-, nauta- ja possuhyllyt ovat saaneet kerrassaan antaa tilaa hirven-, poron-, ja karhunlihalle sekä erilaisille metsälintujalosteille. Omissa mielikuvissa se kerran vuodessa syöty poronkäristys muuttuu mukavan valheelliseksi “mä niinku suosin tota riistaa” -elämäntavaksi.

Anyway, pointti varmaankin on se, että jos haluat yrittää parantaa maailmaa ja erehdyt siitä jollain tapaa mainitsemaan muille, niin varaudu sitten siihen, että muut tietävät paremmin, miten sinun tulisi sitä maailmaa parantaa ja ovat myös kärkkäitä neuvomaan asiassa. Muista myös, että jos yrität tehdä yhden asian oikein, olet velvollinen selittämään, mikset tee myös kahtasataa muuta asiaa. Viis siitä, vaikka keskustelija itse ei laittaisi tikkua ristiin minkään asian eteen. Hänhän vain hyvää hyvyttään sparraa sinusta vieläkin parempaa ihmistä, olisit kiitollinen neuvoista!

Vegan flow

Kolme päivää festareita takana ja vuorokausirytmikin siirtyi joillakin tunneilla, kun nukkumaan pääsi vasta 1-2 aikaan yöllä. Tämä oli seitsemäs Flow-festivaalini putkeen ja vaikka kävijämäärät ovat kaksinkertaiset verrattuna vuoteen 2007, niin jonkinlaisen tunnelmallisuuden festivaali on silti onnistunut säilyttämään.

Muista suomalaisista festareista Flow eroaa monella tapaa edukseen. Känniördääjät eivät häiritse, sillä niitä ei Flowssa juuri ole. Nyt tänä viikonloppuna en törmännyt yhteenkään umpihumalaiseen. Pienessä hiprakassa olijoitakaan ei juuri vastaan tullut. Toki alueella anniskellaan ja ihmiset juovat, mutta ilmeisesti hyvin maltillisesti. Juomien hinnat olivat kyllä aika kalliit (olut 9 euroa), joten ehkä niillä ei sitten tule hankittuakaan mitään kaatokännejä.

Flow on hyvin siisti festivaali. Siellä kerätään energiajätteet ja biojätteet, ja juomissakin on pantti. Kun palauttaa tyhjän tölkin baaritiskeille tai erilliseen panttipisteeseen, saa pantin takaisin. Viime vuonna pantti oli kaksi euroa, mikä aiheutti sen, että ihmiset keräsivät tyhjiä tölkkejä euronkuvat silmissä kiiluen, ja panttipisteet ruuhkautuivat. Itsekin taisin palauttaa muutaman, vaikka yhtään juomaa en ostanut. Tänä vuonna pantti oli palautettu euroon, mikä on sopiva summa siihen, että alue pysyy siistinä, ja panttien palautus sujuu rauhallisesti.

Alue on enimmäkseen asvalttia, soraa ja nurmikkoa, joten vaikka sataisi, alue ei muutu mutavelliksi. Vain yhden kerran on satanut, joskus useampi vuosi sitten. Sekin kesti vain hetken ja oltiin juuri silloin ravintolakatoksessa syömässä ikimuistoisen hyvää tomaattikeittoa ja maalaisleipää. Elokuun illat ovat viileitä ja hämäriä, ja Flowssa on aina todella kaunis valaistus (jota minä en osaa kuviin tallentaa, mutta Flow:n Flickr-sivuilla on aivan älyttömän upeita otoksia). Vanha voimala-alue on muutenkin ympäristönä aivan mahtava.

Musiikkitarjonta on tietysti se suurin syy mennä joka vuosi Flowhun. Ostetaan liput jo aina edellisenä vuotena, vaikka ei tiedetä edes, mitä siellä tulee olemaan. Yhtenäkään vuonna en ole pettynyt. Ikimuistoisimmat keikat olen nähnyt Ane Brunilta, Feistiltä, Junipilta, Jazzanovalta ja Kings of Conveniencelta. Hyviä settejä ovat soittaneet myös Ulver, Lily Allen, Jennie Wilson, Cat Power, Nick Cave ja Cody Chesnutt. Tottakai tämän vuoden kovin hiphop-keikka pitää myös mainita, eli Public Enemyn tahdissa kyllä heiluttiin.

Kraftwerk

Public Enemy

Serenity Ensemble

Junip

Nick Cave

Ehkä yksi parhaimpia asioita Flowssa on kuitenkin ruoka! Kun festivaalin kävijät ovat enimmäkseen nuoria kaupunkilaisia, on kasvissyöjät otettu hyvin huomioon ja lähes kaikista ruokapisteistä (joita oli toistakymmentä) sai vegaanista purtavaa. Oli suolaista ja makeaa, smoothieta ja kiinteää, terveellistä ja roskaruokaa. Testailin useammankin annoksen, joko yksin tai yhdessä miehen kanssa.

Vegehodari Tasty Dogsilta

Thaibasilika-tofusandwich New York Ninjasta

Tofu curry Tokyo Girlista

Luomu-mustapapupata, juuresranskalaiset (ilman majoneesia) Etenkin porkkanaranskalaiset olivat TO DIE FOR! Pipsa Hurmerinnalta nämä

Death by Chocolate -niminen vegaaninen cupcake Brooklyn Cafesta

Mies söi tämän lisäksi vielä falafelit Fafasilta ja itse ostin Pipsalta luomusuklaa-smoothien, joka oli tehty mantelimaitoon. Niistä ei tullut näpättyä kuvaa. Noin parikymppiä päivässä meni sapuskoihin (per nenä!), joten siinä tuli kyllä törsättyä ihan vain puhtaasta syömisen ilosta. Mitään en kadu ja ensi vuonna uudelleen!

Äärimmäisyyden äärellä

Olen silloin tällöin nähnyt veganismin niputettavan yhteen kielteisellä tavalla ääri-ilmiönä. "Vegaanit ja muut ruokaniuhoilijat" ,  "vegaanit ja muut äärimmäisen tiukkaa ruokavaliota noudattavat" tai vegaanit yms. hihhulit/puritaanit/kikkailijat/nirsoilijat". 

Itse en -tietenkään- koe, että ruokavalioni olisi äärimmäisen tiukka. Minulle vegaaniruokavalio on avannut aikamoisen makujen maailman ja suhtautumiseni ruokaan on muuttunut paljon avarakatseisemmaksi kuin sekasyöntiaikoinani. Tuoteselosteita on mielenkiintoista lukea ja välillä myös äimistellä, että mitä hiton merkitystä on vaikka maitoproteiinilla, kun se on tuoteselosteessa suurinpiirtein viimeisenä ainesosana. Että olisiko sen niin kuin voinut vaikka jättää kokonaan poiskin ja lopputulos olisi ollut ihan se ja sama. Välillä sitä ehtii jo innostua, kun lukee tuoteselostetta, kunnes tulee sinne viimeiselle riville, jossa lukee sitten munajauhe. Tai voiöljy. Tai laktoosi. Hmph, pitäkää tuotteenne, jos ette keksineet muutakaan paikkaa, mihin dumpata toiselta linjalta ylimääräiseksi jääneet laktoosinne.

Äärimmäisen tiukan tästä ruokavaliosta tekee todennäköisesti vain se, että suuri osa sekasyöjistä ei vain ole avartanut omaa kokemusmaailmaansa tarpeeksi. Pysytellään vain sen turvallisen kanasalaatin parissa ja ravintolassa tilaus ei vahingossakaan osu kasvisruokien puolelle, vaikka siellä joku tofuannos olisikin. Jatkuvasti töissä joku kysyy minulta, että "miltä toi tofu maistuu?". Jotkut ovat halunneet maistaa ja ovat jo tökkäisemässä omaa juustoista / lihakastikkeista haarukkaa lautaselleni, kun annan luvan maistaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku saa maistaa tofua, mutta kun sama tilanne toistui yhden kollegan kanssa parin viikon sisällä kahdesti peräkkäin, tuli sellainen olo, että etköhän nyt jo muista, ja osta omat tofusi. Tai kun useampi tyyppi lyhyen ajan sisään äimistelee ruokiani.

"Mitä TOI on?" "Hummusta." "Ai, mille se maistuu??" Niin että kukahan tässä on se rajoittunut? Näitä tuotteita on saanut tavallisista kaupoista jo toistakymmentä vuotta. Jos et ole koskaan edes maistanut hummusta tai tofua, elät suuressa suomalaisessa kaupungissa tai ihan pääkaupunkiseudulla ja olet maksimissaan keski-ikäinen, niin kyllä se kuule sinä olet, joka on nirso ja rajoittunut. En hetkeäkään usko, etteikö olisi ollut tilanteita, jossa näitä on ollut tarjolla / valittavissa, mutta lautaselle on päätynyt jotain muuta, tuttua ja turvallista.

Vaikka ruokapyramidini on erilainen,
se ei vielä tee minusta nirsoa.