Lakkaa yrittämästä

Tiistaina olen menossa erääseen palaveriin, jonka järjestäjiin en itse ole ollut yhteydessä, vaan ystäväni. En tiennyt edes, että siellä tulee olemaan mitään tarjoiluja, ennen kuin ystäväni kertoi ylpeänä minulle, että “minä sanoin sinne, että tulee myös yksi vegaani”. Oi ei.. et olisi sanonut! Mieluummin olen tällaisissa tilaisuuksissa syömättä mitään kuin että joudun kieltäytymään hyvää tarkoittaen tehdystä kasviskammotuksesta. “No, oliko hyvää? Se oli ihan sinua varten tehty!!”

Nyt on kuulemma luvassa kasvissosekeittoa. “Minä sanoin niille, että teette sen sitten soijakermaan!” MIKSI??? En itsekään käytä mitään soijakermoja. Onko niin, että sekasyöjän kasvissosekeitossa täytyy olla kermaa, niin vegaanille tietenkin laitetaan soijakermaa? Sitten on kuulemma luvassa pullaa. Jännityksellä odotan sitä ruskeaa sämpylän näköistä ja makuista pyörylää, jonka päällä ei ole sokeria, kun he eivät olleet varmoja, käyttääkö vegaani sokeria :D. (Perustuu löyhästi tositapahtumiin).

Miehen leipomia korvapuusteja. Näitä tuli eilenkin "pari"
kappaletta mussutettua juhannustunnelmissa

Lisää esimerkkejä:
- eräät häät vuonna 2003 ruuhka-Suomen ulkopuolella. Hääpari oli kertonut pitopalvelulle, että paikalla on neljä vegaania. Tämä oli pitopalvelulle tuntematon käsite, mutta olivat ymmärtäneet sen verran, että ei eläinperäisiä ainesosia. Tarjolla oli keitettyä perunaa ja pakastevihanneksia höyrytettynä. Jälkiruoaksi saimme säilykehedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia, jonka päällä oli sokeriliemessä uiskennellut cocktail-kirsikka. Ja hääpari jännityksellä seuraa taustalla ruokailuamme, että “NO, MILTÄ SE MAISTUU?”

Huokaus.

- 2005 laivan buffetissa työmatkalla olisin aivan hyvin voinut noutopöydästä hakea itselleni riittävästi syötävää (joskin suht proteiiniköyhää, kuten aina näissä tilanteissa), mutta silloinen pomoni oli ilmoittanut laivan keittiöön, että matkalla on yksi vegaani mukana, ja hänen pitäisi saada myös lämmintä ruokaa. Minulle tuotiin kolme aivan helvetin isoa täytettyä paprikaa. Siis kokonaista punaista paprikaa, joista sisus koverrettu pois ja tilalla jotain riisiä ja vihanneksia.  Ja tietenkin hyvää tarkoittavat tarjoilijat kipittivät vähän väliä kysymässä, että MAISTUUKO?

Tietenkään vegaani ei saa olla nirso. Itse en erityisesti innostu oliiveista, artisokasta, kirsikoista, vesimelonista, sienistä enkä kokonaisista sipuleista. Sitten kun näitä on ruokaan laitettu, joskus vielä useampaa eri sorttia, niin en tiedä miten päin olisin. Joskus tarjolla oli tosiaan salaattipeti, jonka päällä kokonainen marinoitu sipuli. Pala nousi kurkkuun, kun yritin ajatellakin sen syömistä.

En halua tehdä mitään numeroa syömisistäni ja harmittaa, että kaikki järjestäjät ottavat paineita puolestani. Joskus joku kysyy, mitä voisi tarjota ja yritän antaa mahdollisimman vähän vaivaa edellyttävän ehdotuksen, esimerkiksi vihersalaattia. Muut voisivat sitten lapata vaikka eri astiasta lautaselleen kanaa tai juustoa tai mitä lie salaatteihinsa haluavatkaan. Sitten kun menen paikalle, niin minua odottaa lautasella joku pystyynkuollut voikukka, jota ympäröi kahdeksan eri tavalla marinoitua valkosipulin kynttä ja selitys on: “no kun meidän mielestä oli niin ankeaa, että söisit pelkkää salaattia, niin aateltiin vähän tämmöstä hienompaa”.

Tänään on veljen häät. Onneksi on vain kahvitilaisuus, eikä mitään ole kyselty etukäteen. Phew.